Kolme peruspilaria

Johdanto

Joogasivistys on joogaan hurahtamisen vastakohta. Ei ole mitenkään harvinaista, että joogaan ensi kertaa törmäävät kokevat löytäneensä jonkinlaisen ihmelääkkeen, jonka avulla voi muuttua Hyväksi Ihmiseksi™ – terveyden perikuvaksi, jolla on paitsi puhdas tietoisuus, myös piukka takamus.

Totta kai jooga auttaa hyvän elämän elämisessä. Totta kai joogalla on monia hyödyllisiä vaikutuksia ja totta kai se aiheuttaa miellyttäviä tuntemuksia. Varmasti jokainen joogaa pitempään harrastanut on kokenut jossain vaiheessa jonkinlaisen ”hurahtamisen”. Minä ainakin olen.

”Hurahdus” on kuitenkin huonoa polttoainetta. Sillä ei pääse kovin pitkälle joogan polulla, tai ainakaan elämässä. Ellei hurmioitunut vauhtisokeus johda ongelmiin aiemmin, jossain vaiheessa tankki tyhjenee ja innostus lopahtaa. Vuosien harjoittamisesta huolimatta ihminen huomaa olevansa sama vanha nukkavieru itsensä. Silloin ihminen joko luopuu joogasta ja etsii kiksinsä muualta, tai ajautuu päättymättömään workshop- ja retriittikierteeseen metsästäessään haalistuvaa kangastusta ”joogiminästä”.

Jotkut joogaopettajat kuitenkin tarkoituksella ruokkivat oppilaissaan hurahtamisen ja hurmion tunteita. Vaikkei puhuttaisikaan varsinaisesta kulttimeiningistä, eivät kriittisyys, syvällisyys ja horisonttien laajentaminen ole kauhean suosittuja lähestymistapoja tämän päivän joogasaleilla. Monet joogaopettajat haluavat pitää kuvan joogasta yksiselitteisenä, ristiriidattomana ja puhtoisena. Vaikka joogaa on kaikkialla, luotettavaa tietoa, syvempää ymmärrystä ja avaria näkymiä on vaikea löytää.

Joogasivistyksessä on kuitenkin kyse juuri näistä asioista. Kestävä suhde joogaan vaatii syvällistä ja laajaa ymmärrystä, joka ei säikähdä ristiriitoja. Ehkä sinussakin kytee tiedonjanon kipinä; ehkä etsit kestävää suhdetta joogaan, haluat ottaa vastuun omasta harjoituksestasi ja saada luotettavaa tietoa joogan historiasta ja filosofiasta. Siinä tapauksessa Joogasivistys tarjoaa sinulle apuvälineitä joogan yhä sankemmaksi käyvässä viidakossa suunnistamiseen.

Joogasivistys ei ole pelkästään abstrakti idea. Se on käytännöllinen lähestymistapa, joka lepää kolmen peruspilarin varassa. Ne ovat harjoitus, filosofia ja tutkimus.

Ensimmäinen pilari: harjoitus

Oma harjoitus on joogan ja myös Joogasivistyksen perusta. Harjoitus tekee joogista joogin. Harjoitus on henkilökohtaisin, käytännöllisin ja välittömin kosketuksemme siihen, mitä jooga on. Vaikka joogassa on myös muita ulottuvuuksia kuin käytännöllinen harjoitus, astuessamme matolle tai istuessamme meditaatiotyynylle tuomme nämä muut ulottuvuudet osaksi omaa kehollista kokemustamme. Tietyssä mielessä teemme niistä osan itseämme.

Joogan harjoitusta voi lähestyä monella tavalla. Nykyisin jooga samastetaan ensisijaisesti asanoiden, eli jooga-asentojen, harjoittamiseen. Asanat ovat kuitenkin vain yksi väline joogan työkalupakista. Toisaalta myös asanoita voi lähestyä monilla eri tavoilla ja niitä voidaan hyödyntää moniin eri tarkoituksiin. Olipa harjoituksesi millainen tahansa, jos kutsut sitä joogaksi, se on joogaharjoitus.

Harjoitustapojen lisäksi myös sen intensiteetti voi vaihdella. Jotkut harjoittelevat päivittäin, jotkut kerran viikossa, jotkut lakkaamatta, jotkut silloin kuin ehtivät, muistavat tai jaksavat. Nämä erot ovat toissijaisia. Joogasivistyksen polulla merkitystä on vain sillä, että haluamme oppia ymmärtämään itseämme ja joogaa paremmin.

Joogasivistyksen näkökulmasta harjoituksessa tärkeintä on keinojen ja päämäärien oikeanlainen suhde. Tiedätkö, miksi harjoitat joogaa? Tiedätkö, mitä haluat sillä saavuttaa? Viekö harjoituksesi sinua kohti tätä päämäärää? Näitä kysymyksiä harvoin kuulee esitettävän joogastudioilla. Yleensä jokainen joogatyyli esittää itsensä universaalina yleislääkkeenä. Tämä ei kestä kovinkaan kriittistä tarkastelua.

Sivistynyt joogi tietää, miksi hän harjoittaa joogaa. Hän osaa valita oikeanlaiset harjoitukset ja harjoittaa niitä viisaasti. Tästä syystä harjoitus tarvitsee tuekseen toista peruspilaria, filosofiaa.

Toinen pilari: filosofia

Kaikki joogaharjoitus perustuu filosofiaan. Olipa harjoituksesi millaista tahansa ja tavoittelitpa sillä mitä tahansa, sinua ohjaa joogafilosofia. Pähkinänkuoressa joogafilosofia tarkoittaa ihmiskäsitystä ja maailmankuvaa, joihin joogan harjoitukset perustuvat. Vaikka harjoitus on joogan – ja Joogasivistyksen – perusta, voidaan sanoa, että jooga ei ole harjoitus, johon liittyy filosofia. Se on filosofia, josta voidaan juontaa erilaisia harjoituksia.

Tästä syystä joogan filosofian opiskelu on erottamaton osa joogaharjoitusta. Ainakin sen pitäisi olla sitä jokaiselle joogille, joka haluaa ymmärtää, miksi joogan harjoitukset ovat sellaisia kuin ovat. Toki on selvää, että jooga toimii, vaikkei ymmärtäisi joogafilosofiasta yhtään mitään. Toimiihan tietokonekin, vaikkei tajuaisi mikropiireistä mitään – ainakin yleensä. On kuitenkin myös sellaisia joogeja, jotka haluavat tietää ja ymmärtää enemmän.  

Joogafilososofia voidaan tiivistää toteamukseen, että jooga tarkoittaa yhteyttä, yhdistymistä tai yhtenäisyyttä. Joogan on tarkoitus tehdä harjoittajastaan eheämpi. Parhaimmillaan myös joogafilosofian opiskelu palvelee tätä tarkoitusta. Se antaa joogan harjoittajalle rakentavia tapoja tulkita omaa harjoitustaan ja olla vuorovaikutuksessa ympäröivän maailman kanssa.

Joogafilosofia poikkeaa monin tavoin muusta filosofiasta, mutta myös sitä on mahdotonta lukea kohtaamatta jossain vaiheessa jotain, mikä tuntuu vaikealta, käsittämättömältä, turhauttavalta tai kerta kaikkiaan väärältä. Tähän on monia syitä. Ensiksikin haastaminen on yksi filosofian tehtävä.  Toiseksi joogafilosofian opit ovat nuorimmillaankin useita satoja, monissa tapauksissa tuhansia, vuosia vanhoja. Ne ovat peräisin maailmasta ja kulttuuripiiristä, joka ei muistuta omaamme juuri lainkaan. Tätä haastetta ei ole mitään syytä sivuuttaa, vaan sitä on lähestyttävä rohkeasti. Se on oppimisen merkki.

Tarvitsemme välineen, joka selvittää joogan rihmastomaiseksi kasvanutta historiaa ja avaa sen muinaisia tekstejä meille ymmärrettävällä tavalla. Tarvitsemme joogatutkimusta.

Kolmas pilari: tutkimus

Jotta voisimme ymmärtää joogaa historiallisena, kulttuurisena ja yhteiskunnallisena ilmiönä, tarvitsemme joogatutkimusta. Jotta voisimme ymmärtää omaa harjoitustamme ja edustamaamme joogasuuntausta laajemmin, tarvitsemme joogatutkimusta. Joogatutkimus tarkoittaa joogan historian, vaikutusten ja filosofian tutkimista akateemisin menetelmin.

Siinä missä harjoitus ja filosofia lähestyvät joogaa ”sisäpuolelta”, ottaa joogatutkimus askelen taaksepäin ja tarkastelee joogaa laajasta perspektiivistä. Sen tarkoitus on suhteuttaa jooga laajempaan asiayhteyteen, tarkastella sitä osana koko inhimillisen toiminnan kenttää.

Oma harjoituksemme ja omaksumamme tulkinta joogafilosofiasta muodostavat turvallisen kuplan, josta joogatutkimus pakottaa meidät ulos. Tutkimus muistuttaa meille, ettei oma tulkintamme joogasta ole koko totuus ja että on myös muita, aivan toisenlaisia käsityksiä siitä, mitä jooga on.

Joogasivistyksen edustama käsitys tutkimustiedosta on hermeneuttinen ja ei-reduktiivinen. Tutkimuksen on tarkoitus lisätä ymmärrystä, ei selittää asioita. Historialliset, maantieteelliset, kulttuuriset, taloudelliset, poliittiset, teknologiset, taloudelliset, uskonnolliset ja kaikki muut kuviteltavissa olevat kehityskulut vaikuttavat joogaan, mutta jooga ei typisty niihin. Vastaavasti joogan vaikutusten luonnon- ja lääketieteellinen tutkimus voi tuottaa arvokasta tietoa, mutta se ei voi selittää, mitä jooga merkitsee.

Tutkimuksen vaatiman etäännytetyn asenteen sovittaminen yhteen oman harjoituksen ja filosofisen ymmärryksen kanssa on tietysti haastavaa. Se voi jopa aiheuttaa meille ”joogakriisin”: Mitä nyt, kun jooga ei ollutkaan sitä, mitä ajattelin? Jos sinussa herää tällaisia ajatuksia ja tuntemuksia, ole huoleti. Ne ovat hyvä merkki ja kuuluvat asiaan.

Parhaimmillaan tutkimuksellinen etäisyys rikastuttaa harjoittajan ymmärrystä joogasta ja helpottaa sen filosofisen sisällön tulkitsemista nykypäivän tarpeisiin. Samalla tutkimuksen edellyttämä laajempi perspektiivi auttaa meitä ymmärtämään oman paikkamme osana laajempaa todellisuutta ja olemaan vuorovaikutuksessa sen kanssa.

Paluu tasapainoon

Kivestä veistetyt, jykevinä seisovat ja sään piiskaamat tukipilarit eivät välttämättä ole paras mahdollinen kielikuva harjoituksen, filosofian ja tutkimuksen keskinäisille suhteille. Niiden välinen harmonia ei ole staattista ja jäykkää, vaan dynaamista ja joustavaa. Oikeastaan se ei ole edes harmoniaa: joskus harjoitus, filosofia ja tutkimus voivat olla jännitteisessä, jopa ristiriitaisessa suhteessa keskenään. Ehkä tukevien kivipilarien sijaan niitä olisi parempi ajatella kolmena tuulessa tempovana puuna, joiden oksistot kietoutuvat yhteen.

On myös selvää, että ihmisen suhde näihin kolmeen Joogasivistyksen osa-alueeseen muuttuu ja vaihtelee ajan kuluessa. Joskus harjoitus vie mukanaan. Harjoituksen syventyessä saatamme huomata kallistuvamme yhä enemmän filosofian suuntaan. Voi olla, että se herättää meissä kysymyksiä tai kohtaamme harjoituksessamme ongelmia. Tällöin etsimme vastauksia joogatutkimuksesta. Lopulta palaamme kuitenkin takaisin omaan harjoitukseemme.

Tietyssä mielessä Joogasivistyksen tukipilarit siis muodostavat kiertokulun. Niillä jokaisella on oma tehtävänsä kokonaisen joogakäsityksen muotoutumisessa.

Voidaan ajatella, että harjoitus on kaiken alkupiste. Harjoitus on se maaperä, josta kiinnostuksemme lähteä joogasivistyksen polulle versoo. Useimmiten tämä polku johtaa meidät ennemmin tai myöhemmin filosofian pariin. Filosofia ravitsee harjoitustamme ja kohottaa sitä uudelle tasolle. Se eheyttää ja syventää ymmärrystämme – saa joogan kukoistamaan. Tietyn pisteen jälkeen tarvitsemme kuitenkin myös sen vastavoimaa. Tämän tarjoaa joogatutkimus. Tutkimus purkaa käsityksiämme ja avartaa näköalojamme. Pohjimmiltaan tutkimuksen analyyttinen asenne on purkavaa – jopa hajottavaa. Se luo jännitteen, jota ilman harjoitus muodostuu helposti tarkoituksettomaksi puurtamiseksi ja filosofia dogmaattiseksi ideologiaksi.

Miten saattaa nämä kolme voimaa tasapainoon? Vastaus on jälleen kerran harjoitus. Harjoitus on paitsi Joogasivistyksen alku, myös sen loppu. Siksi se on paitsi Joogasivistyksen ensimmäinen, myös neljäs peruspilari. Harjoitus on se vuori, josta Joogasivistyksen polku alkaa ja jonne se lopuksi palaa. Polun varrella vuori voi näyttää erilaiselta tai se voi kadota näkyvistä. Kuitenkin se on se perusta, johon kaikki juurtuu ja jossa kaikki oppimamme saa merkityksensä.

This content is available exclusively to members of Matti's Patreon at $4.95 or more.

Vastaa