Miten joogafilosofiaa tulisi lukea?

Voit myös ladata tämän artikkelin pdf-tiedostona.

Johdanto

Tässä joogalukutaidon perusteiden neljännessä osassa keskitymme niin sanottuun moderniin kansainväliseen joogakaanoniin. Tarkastelemme siis tekstejä, jotka ovat vaikuttaneet modernin kansainvälisen joogan ja etenkin joogafilosofiaa koskevien käsitystemme muodostumiseen.

Nimitys ”moderni kansainvälinen joogakaanon” on jokseenkin harhaanjohtava: kaikki nämä tekstit ovat muinaisia intialaisia joogatekstejä ja kaikki ne ovat olleet tärkeitä jo esimodernin intialaisen kulttuurin kontekstissa. Niiden merkitys on kuitenkin korostunut entisestään sen jälkeen, kun ne 1800-luvulla käännettiin eurooppalaisille kielille. Moderni kansainvälinen joogakaanon on pitkälti vastuussa siitä, millainen käsitys meillä on joogan varhaisista muodoista ja filosofisesta perustasta.

Vaikka ”moderni kansainvälinen joogakaanon” edustaakin vain pientä osaa joogan kirjallisesta ja filosofisesta traditiosta, on sen tunteminen äärimmäisen hyödyllistä. Upanishadeissa, Bhagavadgitassa, Yogasutrassa ja hathajoogateksteissä riittää tutkittavaa yhden joogin tarpeisiin useiksi vuosiksi. Nämä tekstit myös ilmentävät joogan laajempia yhteyksiä intialaisen uskonnollisuuden, filosofian ja mytologian maailmoihin.

Muinaisten joogatekstien lukemiseen liittyy kuitenkin useita ongelmia, joista jokaisen sivistyneen joogin on syytä olla tietoinen. Kaikki joogafilosofian tekstilähteet on kirjoitettu sanskritiksi. Ne on lähes poikkeuksetta tarkoitettu perimyslinjoihin vihityille lukijoille, ei ulkopuolisille. Sanskritia taitamattoman on turvauduttava käännöksiin. Käännökset ovat vain harvoin perimyslinjoihin vihittyjen joogien tekemiä. Mikään käännös ei koskaan vastaa sisällöltään täydellisesti alkuperäistekstiä, vaan kyse on aina tulkinnasta. Muinaisten joogatekstien kääntämistä ja lukemista vaikeuttaa entisestään satojen, jopa tuhansien vuosien historiallinen etäisyys. Lisäksi ajatusten, käsitteiden ja ideoiden kääntäminen kulttuurista toiseen johtaa aina eriasteisiin merkitysten muutoksiin.

Sen lisäksi, että saatavillamme on vain erittäin rajallinen valikoima joogafilosofian lähdetekstejä, pääsymme niiden sisältöön on voimakkaasti historiallisten, kulttuuristen ja kielellisten suodattimien välittämää. Sivistyneen joogin tulee lähestyä joogafilosofiaa filosofin tavoin: heittäytymällä dialogiin jonkin itselleen vieraan kanssa.

Upanishadit: joogan metafysiikka

Joogafilosofia alkaa upanishadeista, jotka ovat syntyneet 800–300 -luvuilla ennen ajanlaskun alkua. Nämä sanskritinkieliset tekstit ovat Intian muinaisen veda-kirjallisuuden nuorin, siis viimeiseksi kirjoitettu osa. Upanishadit ovat niin sanottuja esoteerisia tekstejä. Ne avaavat vedalaisen rituaalin symboliikkaa ja sisältävät todellisuuden perimmäistä olemusta koskevia opetuksia.

Upanishadeiksi luokiteltuja tekstejä on yli 200. Tärkeimpiä niistä ovat 108 niin sanottua Muktika-upanishadia, joista kymmentä pidetään ”keskeisinä” (mukhya). Kymmenestä keskeisestä upanishadista joogan kannalta tärkeimmät ovat Brihadarnyaka upanishad (800-l. eaa.), Chandogya upanishad (800-l. eaa.), Katha upanishad (400-l. eaa.), Shvetashvatara upanishad (400–200-l. eaa.) ja Maitri upanishad (200-l. eaa.). Näiden lisäksi tärkeitä ovat huomattavasti myöhäisemmät ”jooga-upanishadit”.

Upanishadien keskeisin sisältö on oppi ihmisen perimmäisen olemuksen, eli atmanin ja absoluuttisen tietoisuuden, eli brahmanin, keskinäisestä suhteesta. Vaikka upanishadeissa on havaittavissa erilaisia filosofisia painotuksia, voidaan sanoa, että ne esittävät koko todellisuuden elävän olennon kaltaisena, tietoisena organismina. Tämä opetus havainnollistaa ulkoisen ja sisäisen, makrokosmisen ja mikrokosmisen vastaavuutta.

Upanishadeihin perustuvaa filosofista koulukuntaa kutsutaan vedantaksi. Vedanta on jakaantunut kolmeen eri suuntaukseen sen mukaan, miten subjektiivisen atmanin ja objektiivisen brahmanin välinen suhde nähdään. Advaita vedanta korostaa atmanin ja brahmanin ykseyttä, dvaita vedanta niiden erillisyyttä ja vishistadvaita sitä, että nämä kaksi perusperiaatetta ovat erillisiä, mutta erottamattomia.

Upanishadien mukaan ihmiselämän korkein päämäärä on ihmisen ja todellisuuden perimmäisen olemuksen oivaltaminen ja tästä seuraava vapautuminen syklisestä todellisuudesta. Tästä transsendentista päämäärästä käytetään nimitystä moksha.

Jooga astuu intialaisen kirjallisuuden näyttämölle juuri tässä yhteydessä. Jooga on upanishadeissa nimitys mokshaan johtaville menetelmille. Upanishadien painotus on askeettinen: niissä jooga esitetään vastakohtana maalliselle elämälle ja sen harjoittamisen katsotaan edellyttävän maallisista päämääristä ja toimista luopumista.

Upanishadien merkitys joogalle on ennen kaikkea siinä, että ne havainnollistavat joogan maailmankuvaa. Ne esittävät sen uskonnollisen ja filosofisen perustan, jolle joogan opit myöhemmin rakentuivat. Upanishadit ovat paras mahdollinen tietolähde sellaiselle, joka haluaa perehtyä joogan juuriin ja ennen kaikkea joogan metafysiikkaan.

Bhagavadgita: yhteenveto joogasta

Upanishadien ohella keskeisin ajanlaskun alkua edeltävä joogateksti on Bhagavadgita, Herran laulu, joka sisältyy Intian kansalliseepokseen, eli Mahabharataan.  Tämä massiivinen, runollisia, mytologisia, filosofisia ja uskonnollisia teemoja sisältävä teos on saavuttanut nykyisin tunnetun muotonsa ajanlaskun alkua ympäröivien vuosisatojen aikana.

Bhagavadgita on pitkä filosofinen dialogi, joka sijoittuu Mahabharata-eepoksen dramaattiseen taitekohtaan: pandava- ja kaurava-sukujen välisen sodan syttymiseen. Se kuvaa dialogia pandava-prinssi Arjunan ja tämän sotavaunujen ajurin, Krishnan välillä. Arjuna, jonka pitäisi johtaa joukkonsa taisteluun omia serkkujaan, itsekkäitä ja epäoikeudenmukaisia kaurava-veljeksiä vastaan, alkaa epäillä sodankäynnin oikeutusta. Tästä alkaa pitkä dialogi, jonka aikana Krishna paljastaa olevansa perimmäisen tietoisuuden henkilöitymä ja vakuuttaa Arjunan siitä, että hänen elämäntehtävänsä on olla soturi ja että tämän tehtävän toteuttaminen vie hänet joogan päämäärään.

Bhagavadgitaa voidaan pitää yhteenvetona kaikesta sitä edeltäneestä joogafilosofiasta. Se sisältää useita erilaisia näkökulmia joogaan. Ennen kaikkea Bhagavadgita käsittelee perimmäisen tietoisuuden ja ilmentyneen todellisuuden suhdetta ja keinoja todellisuuden perustan oivaltamiseksi. Jooga tarkoittaa Bhagavadgitassa kaikkia menetelmiä, jotka johtavat yhteyteen todellisuuden perimmäisen olemuksen kanssa.

Bhagavadgita poikkeaa yhdellä keskeisellä tavalla upanishadien filosofiasta. Siinä missä upanishadien joogamenetelmät korostavat selän kääntämistä ilmenneelle todellisuudelle, korostaa Bhagavadgita päinvastoin, että ihmisen on mahdollista toimia maailmassa tietoisena todellisuuden perimmäisestä olemuksesta. Teksti jopa tekee selkeän eron askeettisiin ja maailmakielteisiin joogatulkintoihin toteamalla, ettei toiminnan ja ulkoisten kohteiden hylkääminen ole mikään taattu tapa korkeimman oivalluksen saavuttamiseen.

Bhagavadgitassa on kahdeksantoista lukua, jotka kaikki on nimetty niissä käsitellyn joogaa koskevan näkökulman mukaan. Perinteisesti teoksesta erotellaan kolme laajaa lähestymistapaa joogaaan: jnanajooga, karmajooga ja bhaktijooga. Jnanajooga tarkoittaa tiedon joogaa, ts. välitöntä, kokemuksellista tietoa ihmisen perimmäisestä olemuksesta. Karmajooga tarkoittaa toimimista tämän perimmäisen olemuksen mukaisesti, seurauksiin takertumatta. Bhaktijooga puolestaan tarkoittaa, että ihminen lähestyy todellisuuden perimmäistä olemusta ihmisenkaltaisena hahmona, siis jumaluutena, ja suorittaa kaikki tekonsa palveluksena tälle.

Bhagavadgita osoittaa, miten erottamattomasti joogan filosofia on kietoutunut muinaisen Intian uskontoon, yhteiskuntaan ja kulttuuriin. Samalla se on kertomusmuotonsa ansiosta poikkeus muinaisten joogatekstien joukossa sikäli, että siitä nykyjooginkin on mahdollista ammentaa ideoita joogan filosofisten ideoiden soveltamisesta jokapäiväiseen elämään.

Joogasutra: joogan kaavakirja

Vaikka joogafilosofian juuret ulottuvat kauas ajanlaskun alkua edeltävään aikaan, teknisesti termi ”joogafilosofia” viittaa 350-luvulta peräisin olevaan Patanjalin Yogasutraan. 195 tiiviistä aforismista muodostuva Yogasutra on filosofisen Yoga-koulukunnan kanoninen teksti. Se on siis se teksti, johon intialaisessa perinteessä viitataan, kun puhutaan varsinaisesti joogasta filosofiana.

Sutra on perinteinen intialainen tekstilaji, jota voidaan luonnehtia eräänlaiseksi ”tietotiivisteeksi”. Sutra-tekstin ensisijainen tehtävä ei ole selittää lukijalle sisältämäänsä asiaa, vaan tarjota asian jo ymmärtävälle erittäin tiivis ”muistituki”, jota on mahdollista laulaa mantran tavoin. Tämä tarkoittaa, että Yogasutraa ei oikeastaan ole tarkoitettu luettavaksi tavallisen kirjan tavoin, vaan lukijan on tarkoitus opetella se ulkoa. Yogasutraa on mahdotonta ymmärtää ilman sen merkitystä ja käsitteistöä avaavaa kommentaaria.

Yogasutran alku sisältää joogan määritelmän: ”yoga chitta vritti nirodha”, eli ”jooga on mielen toimintojen pysäyttämistä”. Neljästä luvusta koostuva teos esittää, millainen joogan käsitys mielestä on, millaisten menetelmien avulla sen toiminnot pysäytetään, millaisia vaikutuksia tällä prosessilla on ja mikä on sen lopputulos. Teos rakentuu samkhya-filosofian mallille todellisuuden peruskategorioista ja sitä voidaan pitää samkhyan käytännöllisenä ulottuvuutena.

Monet nykylukijat yllättyvät varmasti siitä, että juuri minkäänlaisia ohjeita joogan harjoittamiseen Yogasutrasta on mahdotonta löytää. Samoin on elämänohjeiden tai muiden jokapäiväiseen elämään sovellettavissa olevien opetusten laita. Yogasutra yksinkertaisesti havainnollistaa, millaiseen käsitykseen ihmisestä joogan harjoitukset perustuvat ja millainen on reitti todellisuuden perustaan, puhtaaseen tietoisuuteen. Se on eräänlainen joogafilosofian ”kaavakirja”.

Hathajoogatekstit

Keskiajalla, eli 800-luvulta eteenpäin kirjoitetut hathajoogatekstit poikkeavat klassisista joogafilosofian lähteistä monin tavoin. Ne eivät oikeastaan ole filosofisia tekstejä ensinkään, vaan pikemminkin teknisiä ohjekirjoja. Toisin kuin klassiset joogafilosofian lähteet, hathajoogatekstit koostuvat pääasiassa erilaisten harjoitusten kuvaamisesta. Silti niitä ei voi pitää varsinaisina harjoitusoppaina: harjoituksia kuvataan hyvin suurpiirteisesti, eikä kukaan lukija kykene laatimaan niiden pohjalta eheää joogaharjoitusta.

On siis selvää, että muiden klassisten joogatekstien tavoin hathajoogatekstitkin on tarkoitettu ainoastaan sellaisille, joilla on avain niiden merkityksen ymmärtämiseen – siis sellaisille, jotka on vihitty johonkin joogiseen perimyslinjaan ja joilla on tekstien merkitystä ja soveltamista avaava opettaja.

Tunnetuimmat hathajoogatekstit ovat Hathayoga pradipika (1400-l.), Gheranda Samhita (1600-l.) ja Shiva samhita (1300–1600-l.). Niiden kaikkien taustalla vaikuttaa tantrinen käsitys ihmisen hienojakoisesta fysiologiasta. Teksteissä kuvataan erilaisia harjoituksia, joilla ihminen voi puhdistaa ja vahvistaa oman hienojakoisen energiasysteeminsä ja saada siinä aikaan ilmenneen todellisuuden vetäytymisen takaisin puhtaaseen tietoisuuteen.

Hathajoogateksteissä kuvatut harjoitukset etenevät kehon puhdistamisesta asentoihin, hengitysharjoituksiin ja erilaisiin keskittymis- ja mietiskelyharjoituksiin. Kehon terveys ja hyvä ulkonäkö mainitaan harjoituksen sivuvaikutuksina. Kuitenkin kaikkia tunnettuja hathajoogatekstejä yhdistää se, että ne tähtäävät yhteyden luomiseen todellisuuden perustaan, eli puhtaaseen tietoisuuteen.

Hathajooga tekstit ovat mielenkiintoista luettavaa nykyjoogille kahdesta syystä. Toisaalta monet niissä kuvatut harjoitukset saattavat olla tuttuja nykyisiltä joogasaleilta. Toisaalta monet harjoitukset saattavat kohottaa lukijan kulmakarvoja. Kenelle tahansa hathajoogateksteihin perehtyvälle käy nopeasti varsin selväksi, että joogalla tarkoitetaan niissä jotain aivan muuta kuin nykyisin.

Lue kuin filosofi!

Kuten mainitsin tämän artikkelin alussa, joogafilosofian tekstit eivät avaa salaisuuksiaan meille ilmaiseksi. Tietyssä mielessä joogafilosofian lukemista voi verrata siihen, että haastattelemme meille tuntemattoman kulttuurin edustajaa tulkin välityksellä. On selvää, että osa viestin sisällöstä katoaa matkalla. Tässä ei sinänsä ole mitään erityistä: sama ongelma koskee kaikkia lukemiamme historiallisia tekstejä.

Joogafilosofiaa koskevat samat ymmärtämisen ja tulkinnan ongelmat kuin kaikkia muitakin muinaisten kulttuurien tuotoksia. Se, mikä saattaa erottaa joogafilosofian joistakin muista tekstityypeistä, on kuitenkin tyypillisen lukijan asenne. Vaikka joogafilosofiaa kutsutaan filosofiaksi, varsinainen filosofian harjoittaminen loistaa usein poissaolollaan joogakentällä.

Vaikka useimmat joogan harjoittajat haluavat korostaa, ettei jooga ole uskonto, he saattavat silti lukea joogatekstejä kuin ne olisivat pyhiä kirjoituksia. Oletus vaikuttaa olevan, että joogatekstit sisältävät muinaista ja erehtymätöntä viisautta, jonka voi niellä pureskelematta. Tällä on kaksi mahdollista seurausta. Joko lukija omaksuu jonkun gurun tai oman tulkintansa tekstistä mukisematta ja pitää siitä kiinni pyhänä opinkappaleena. Toinen vaihtoehto on se, että joogi, joka syystä tai toisesta ei ymmärrä joogafilosofiaa, tai huomaa olevansa eri mieltä sen kanssa, tuntee jonkinlaista syyllisyyttä siitä. Hän saattaa ajatella olevansa ”huono joogi”.

Ensin mainituille minulla on huonoja, jälkimmäisille hyviä uutisia: joogafilosofia ei ole ajatonta viisautta. Sen alkuperä ei ole jumalallinen ilmoitus vaan inhimillinen kekseliäisyys. Kaikki joogafilosofia on ihmisten kirjoittamaa ja sellaisena kielen, kulttuurin ja historiallisten lainalaisuuksien määrittämää. Joogafilosofia voi sisältää – ja sisältääkin – syvällisiä oivalluksia ja hyödyllisiä näkökulmia ihmisenä olemiseen. Sitä ei kuitenkaan ole mitään syytä lähestyä jonkinlaisena virheettömänä ja täydellisenä viisautena.

Miten joogafilosofiaa sitten tulisi lähestyä?

Joogasivistyksen kanta on, että joogafilosofiaa tulee lähestyä kuten kaikkea muutakin filosofiaa: pelottomasti, kriittisesti ja avoimin mielin. Joogafilosofian kanssa tulee antautua syvälliseen dialogiin. Teksteihin kannattaa suhtautua kriittisesti, mutta samalla tulee aktiivisesti pyrkiä ymmärtämään, mitä ne yrittävät sanoa. Lukijan tulee ottaa huomioon tekstin historiallinen, kulttuurinen ja sosiaalinen konteksti, sekä luoda siitä nykyhetkelle merkityksellinen tulkinta. Lyhyesti sanottuna, meidän tulee lähestyä joogafilosofiaa kuin filosofit.

Sivistyneen joogin tulee hyväksyä, että joogafilosofia sisältää elementtejä ja ajatuksia, joita hän ei välttämättä ymmärrä tai jotka eivät ole sovitettavissa tähän historialliseen ja kulttuuriseen todellisuuteen. Näitä vieraita elementtejä ei tule tulkita itselleen mielekkäällä tavalla – niitä ei kannata palauttaa jo valmiiksi tiedettyyn. Pikemminkin niiden vieraus tulee tunnustaa. Kun jokin ei sovi yhteen omien käsityksiemme kanssa, saamme ainutlaatuisen tilaisuuden havaita, millaisia omat käsityksemme oikeastaan ovat. Tietyssä mielessä nämä hankalalta tuntuvat osat ovat meille paljon tärkeämpiä kuin ne, jotka tuntuvat meistä helposti ymmärrettäviltä – ne osoittavat meille, että emme vielä tiedä kaikkea.

Joogafilosofian lukemiseen tarvitaan samanlaisia käsitteellisiä ja tiedollisia välineitä kuin kaiken muunkin filosofian lukemiseen. Näitä välineitä saamme tietysti omasta harjoituksestamme, joka mahdollisesti johtaa meidät joogafilosofian pariin. Erityisen hyödyllisiä harjoituksen antamat välineet ovat, mikäli olemme vihkiytyneet johonkin perinteiseen joogakoulukuntaan tai perimyslinjaan.

Jäsenyys perimyslinjassa ei kuitenkaan tee tarpeettomaksi muita apuvälineitä. Opettajaltamme ja harjoituksestamme saamamme tieto on sekin välittynyttä ja kontekstisidonnaista. Harjoituksen lisäksi tarvitaan tutkimusta. Voimme opiskella sanskritia, perehtyä Intian historiaan, intialaiseen mytologiaan ja kulttuuriin, sekä joogatutkimukseen. Käytännössä voimme siis hankkia taustatietoja, jotka auttavat meitä lähestymään joogafilosofiaa ja kaventavat historiallista, kielellistä ja kulttuurista etäisyyttämme siihen.

Tämän artikkelisarjan seuraavassa osassa paneudumme tarkemmin siihen, millaisia välineitä tutkimustieto tarjoaa ja millaisia kysymyksiä niiden käyttöön liittyy.

This content is available exclusively to members of Matti's Patreon at $4.95 or more.

Vastaa