Mitä jooga tarkoittaa?

Voita ladata tämän artikkelin myös pdf-tiedostona.

Jooga on 1970-luvulla kieleemme tullut uudissana, joka on johdettu sanskritin sanasta योग (yoga). Sanakirjan mukaan joogalla on kaksi merkitystä: toisaalta se tarkoittaa ”mietiskelyä ja ruumiin hallintaa korostavaa” intialaisen filosofian koulukuntaa. Toisaalta joogalla voidaan viitata myös erityisesti tähän filosofiaan liittyviin asento- ja hengitysharjoituksiin. Sanan ”jooga” yleistyminen suomen kielessä liittyy juuri näiden harjoitusten suosion räjähdysmäiseen kasvuun 1970-luvulla.

Mutta mitä sana jooga ja sen juurena oleva yoga oikeastaan tarkoittavat? Sanakirjan määritelmässä erotetaan toisistaan joogan filosofia ja siitä johdetut harjoitukset. Vaikka tällaiselle kahtiajaolle on perustansa joogan historiassa, se aiheuttaa tiettyjä ongelmia. Sana jooga itsessään nimittäin sisältää joogan filosofian pähkinänkuoressa.

Sanskritin sana yoga juontuu sanajuuresta yuj, liittää yhteen. Se on sukua esimerkiksi latinan sanalle jugum, eli liitos, ja englanninkielen sanalle ”yoke”, eli ies. Suomen kielestä löytyy myös yogan mahdollinen sukulainen, juko, joka tarkoittaa reen jalaksien välissä olevaa yhdyslautaa. Jooga on yksinkertaisesti suomalaiseen äänneasuun puettu versio sanskritinkielisestä kantasanasta. Tästä eteenpäin käytän tässä artikkelissa sitä.

Yleensä joogan sanotaan tarkoittavan yhteyttä. Uskontotieteilijä David Gordon White on kuitenkin todennut, että joogalla on enemmän merkityksiä kuin melkein millään muulla sanskritin sanalla:

”Eläimen iestämistä, kuten myös iestä itseään, kutsutaan joogaksi. Astronomiassa planeettojen, tähtien ja tähtikuvioiden konjunktiota kutsutaan joogaksi. Erilaisten aineiden sekoittamista voidaan sitäkin kutsua joogaksi. Sanaa jooga on käytetty myös merkitsemään välinettä, reseptiä, menetelmää, strategiaa, taikakalua, loitsua, huijausta, temppua, pyrkimystä, yhdistelmää, yhdistettä, järjestelmää, intoa, huolellisuutta, pikkutarkkuutta, yritteliäisyyttä, kurinalaisuutta, käyttöä, sovellusta, kohtaamista, lopputulosta ja alkemistien Työtä. Eikä tämäkään ole aivan kattava lista.”[1]

Jos jooga tarkoittaakin yhteyttä, mitään yhteyttä sanan moninaisten konnotaatioiden välillä on äkkiseltään vaikea löytää. Mikä esimerkiksi yhdistää alkemiaa, innokkuutta ja eläimen iestämistä? Ja mitä tekemistä näillä on aiemmin esitellyn sanakirjamääritelmän kanssa?

Kaikkia Whiten luettelemia joogan konnotaatioita yhdistää ajatus kahden asian yhdistymisestä (iestäminen, konjunktio, sekoittaminen, resepti, yhdistelmä, kohtaaminen), toisaalta monet niistä liittyvät jonkin asian tavoitteluun (väline, menetelmä, strategia, taikakalu, loitsu, pyrkimys, järjestelmä, into, huolellisuus, pikkutarkkuus, yritteliäisyys, kurinalaisuus, käyttö, sovellus). Osa merkityksistä pitää sisällään vihjeen jostain ymmärryksen ylittävästä (huijaus, temppu, alkemistien työ).  

Tietyssä mielessä voidaan ajatella, että kaikki tavoittelu tähtää jonkin asian saavuttamiseen, eli tavoittelijan ja tavoittelun kohteen yhdistymiseen. Jos olet koskaan katsonut taitavan taiteilijan, urheilijan tai muusikon työskentelyä, voi lopputuloksen syntyminen vaikuttaa taianomaiselta. Tältä pohjalta joogan monet merkitysvivahteet vaikuttavat yhtyvän toisiinsa kuin taikaiskusta.

Näiden joogan yleisten merkityssisältöjen analyysi myös luo hyvän pohjan sen tunnetuimman, teknisen merkityksen tarkastelulle. Jooga on ennen kaikkea yleisnimitys intialaisen kulttuurin vaikutuspiirissä syntyneille menetelmille ja opeille, joiden päämääränä on kokemuksellinen tieto todellisuuden perimmäisestä luonteesta, sekä näistä johdetuille kehon ja mielen harjoituksille.

Tämä määritelmä kuitenkin vaatii avaamista.

Ensiksikin on tärkeää ymmärtää, että jooga on yleisnimitys. Se ei ole yksi oppi, menetelmä tai tekniikka, vaan nimitys useille erilaisille opeille, harjoituksille ja toimintatavoille. Jo varhaisimmat joogaa koskevat lähteet antavat viitteitä siitä, että sana jooga ei ole missään vaiheessa viitannut vain yhteen menetelmään, vaan sitä on käytetty intialaisten uskontojen parissa samaan tapaan kuin ”hartaudenharjoitusta” ja ”mystiikkaa” kristinuskon perinteessä. Molemmat termit voivat pitää sisällään useita erilaisia lähestymistapoja, joita yhdistää niiden päämäärä.

Toiseksi, jooga on syntynyt intialaisen kulttuurin vaikutuspiirissä. Lähes kaikkialta maailmasta löytyy oppeja ja menetelmiä, jotka muistuttavat joogaa joko menetelmien, päämäärien tai ihmiskäsityksen osalta. Nimitys jooga viittaa kuitenkin erityisesti intialaiseen kulttuuripiiriin. Vaikka analogisesti voidaankin puhua ”länsimaisesta joogasta”, ”kiinalaisesta joogasta” tai ”kristillisestä joogasta”, viittaa sana jooga oikeastaan aivan tiettyyn – siis intialaiseen – filosofiseen ja käytännölliseen perinteeseen. Tämä tarkoittaa, että joogan historia on kietoutunut Intian ja siellä syntyneiden uskonnollisten perinteiden historiaan. Joogasta on perusteltua puhua hindulaisuuden, buddhalaisuuden, jainalaisuuden ja sikhiläisyyden tapauksessa, sillä kaikki nämä uskonnot ovat versoneet samasta maantieteellisestä, kulttuurisesta ja uskonnollisesta maaperästä.

Kolmanneksi, joogassa on kyse menetelmistä ja opeista. Joogan menetelmiä ei voi erottaa sen opillisesta tai filosofisesta puolesta. Jooga ei ole ensisijaisesti harjoitus, johon liittyy filosofia. Se on filosofia, josta voidaan johtaa erilaisia harjoituksia. Avaan tätä näkemystä lähemmin tämän kirjan joogafilosofiaa käsittelevässä osiossa.

Neljäs huomionarvoinen seikka on joogan päämäärä. Joogan menetelmien moninaisuudesta huolimatta karkeasti ottaen kaikkia joogaksi kutsuttuja menetelmiä yhdistää se, mihin niillä pyritään. Joogaa määrittää pyrkimys transsendenssiin, eli ihmisen rajallisen olemassaolon ylittämiseen ja yhteyden luominen todellisuuden metafyysiseen perustaan. Tätä päämäärää voidaan käsitteellistää eri tavoin. Joogafilosofiassa puhutaan esimerkiksi vapautumisesta (moksha), tietoisuuden ja todellisuuden erillisyydestä (kaivalya), sekä tietysti yksilöllisen sielun (atman) ja universaalin sielun (brahman) yhteydestä (yoga).

Tämä lavea, mutta melko yksiselitteinen määritelmä joogasta on erinomainen täsmälleen niin kauan kuin pysymme intialaisen kulttuurin ja muinaisten joogatekstien parissa. Kuitenkin välittömästi, kun kirjaudumme sosiaaliseen mediaan, avaamme aikakauslehden tai astumme tavalliselle suomalaiselle joogakoululle, edellinen määritelmä tuntuu kaikkea muuta kuin hyödylliseltä. Suurimmalla osalla nykyjoogasta ei näytä olevan kerta kaikkiaan mitään tekemistä hindumystiikan tai ylipäätään minkäänlaisen hartaudenharjoituksen kanssa.

Siksi edellä esitetyn joogan määritelmän viimeinen – ja erittäin tärkeä – osa kuuluukin, että nykyisin sanalla jooga viitataan myös esimoderneista, intialaisista joogaperinteistä juonnettuihin kehon ja mielen harjoitusmuotoihin.

Nykyisin joogaksi kutsutaan menetelmiä, joita harjoitetaan irrallaan edellä kuvatusta laajemmasta kulttuurisesta, uskonnollisesta ja filosofisesta taustasta.

Eräs tärkeimpiä asioita, mitä joogasta tulee oivaltaa, onkin se, että globalisoitumisensa myötä käsitykset jooga menetelmistä ja päämääristä ovat muuttuneet radikaalisti. Tämä oivallus luo perustan joogan historialliselle tarkastelulle. Historiallinen näkökulma tarjoaa työkaluja joogan moninaisuuden ja muutosten ymmärtämiseen. Kaikkein perustavanlaatuisin näistä työkaluista on jako esimoderniin ja moderniin joogaan, jota käsittelemme seuraavassa luvussa.


[1] White 2012, 2. Suom. Matti Rautaniemi.

This content is available exclusively to members of Matti's Patreon at $4.95 or more.

Vastaa