Onko joogafilosofiaa olemassa?

Voit myös ladata tämän artikkelin pdf-tiedostona.


Johdanto

Filosofia tarkoittaa viisauden rakastamista. Filosofiaa voidaan tarkastella prosessina tai oppina. Prosessina filosofia tarkoittaa pyrkimystä tavoittaa totuus järkeilyn, analyysin ja dialogin keinoin. Oppina filosofia tarkoittaa jonkin käytännön tai menetelmän taustalla vaikuttavia, perustavia käsityksiä todellisuuden luonteesta.

Nämä molemmat puolet löytyvät myös joogafilosofiasta. Joogafilosofian klassikot kuvaavat, millaiseen käsitykseen ihmisestä ja todellisuudesta joogan harjoitukset perustuvat. Ne sisältävät siis joogan ”opin”. Joogafilosofian tekstilähteet eivät kuitenkaan paljasta opetuksiaan ilmaiseksi: yrityksemme ymmärtää näiden tekstien sisältöä ja soveltamista käytäntöön vaativat pohdintaa, keskustelua ja analyysia – siis filosofista prosessia.

Kaikkein tärkeintä, mitä joogafilosofiasta täytyy oivaltaa, on se, että joogafilosofia ei ole jotain harjoitukseen jälkikäteen lisättyä. Päinvastoin: joogafilosofia selittää, miksi joogan harjoitukset ovat sellaisia kuin ovat, millaiseen käsitykseen ihmisestä ja todellisuudesta ne perustuvat ja mihin niillä pyritään. Joogaharjoitusta ei voi olla olemassa ilman joogafilosofiaa.[1]

On toki selvää, että joogaa voi harjoittaa tietämättä mitään sen taustalla vaikuttavasta filosofiasta. Tietämättömyys ei kuitenkaan merkitse, ettei asia olisi tärkeä – jopa välttämätön. Onhan esimerkiksi aivan mahdollista käyttää älypuhelinta tietämättä, miten se toimii. Jos kuitenkaan kukaan ei tuntisi älypuhelimen toimintaperiaatteita, ei ensimmäistäkään älypuhelinta olisi olemassa, eikä kukaan voisi sellaista käyttää. Sama teorian ja käytännön erottamattomuus koskee kaikkea inhimillistä toimintaa. Ei ole olemassa tekoa, joka ei perustuisi jonkinlaiseen teoriaan.

Sivistynyt joogi ymmärtää, että filosofia on erottamaton osa joogaa ja että joogafilosofian opiskelu on osa joogan harjoitusta. Kaikki joogan menetelmät perustuvat joogafilosofiaan. Kaikki joogaharjoituksessa käytetyt käsitteet ovat peräisin joogafilosofiasta. Joogan ymmärtäminen vaatii joogafilosofian opiskelua. Ennemmin tai myöhemmin harjoitus herättää joogan harrastajassa kysymyksiä, joihin vastauksen voi löytää ainoastaan joogafilosofian klassikoiden sivuilta.

Tässä kaksiosaisessa artikkelissa pohdimme joogafilosofian olemusta ja merkitystä, sekä luomme katsauksen joogafilosofian tärkeimpiin lähteisiin. Tämä ensimmäinen osa tarkastelee, minkälaisia ongelmia ”joogafilosofian” käsitteeseen ja lähteisiin liittyy. Toisessa osassa luodaan yleiskatsaus niin sanottuun ”moderniin joogakaanoniin”, johon käsityksemme joogafilosofiasta pitkälti perustuu. Muinaisten, vieraasta kulttuurista peräisin olevien tekstien lukeminen ei ole aivan yksinkertaista.

Näiden artikkelien tarkoitus on antaa sinulle yleiskäsitys siitä, mitä joogafilosofia on, millaisiin lähteisiin se perustuu, mitä nämä lähteet sisältävät ja millaisia kysymyksiä niiden tulkitsemiseen liittyy.

Onko joogafilosofiaa olemassa?

Aloittakaamme tekemällä asioista mahdollisimman monimutkaisia ja kyseenalaistamalla koko joogafilosofian olemassaolo. On nimittäin täysin harhaanjohtavaa puhua yhdestä ja yhtenäisestä ”joogafilosofiasta”. Joogaa on harjoitettu aina useissa erilaisissa filosofisissa konteksteissa. Koko historiansa ajan jooga on jakautunut erilaisiin koulukuntiin, joiden käsitykset joogan perusteista, menetelmistä ja päämääristä poikkeavat toisistaan.

Jos haluamme olla historiallisesti tarkkoja, meidän tulisi viitata termillä ”joogafilosofia” ainoastaan Patanjalin Yogasutraan ja sen kommentaariperinteeseen. Yogasutra on klassisen yoga-koulukunnan keskeinen filosofinen teksti. Yoga on yksi hindulaisuuden kuudesta oikeaoppisesta, eli vedojen auktoriteetin tunnustavasta filosofisesta koulukunnasta. Jos haluamme käyttää termiä joogafilosofia yksiselitteisesti ja ristiriidattomasti, tulee sen käyttö rajata ainoastaan tähän tekstiin ja sen tutkimukseen.

Tällainen puhdasoppisuus ei kuitenkaan lainkaan palvele pyrkimystämme ymmärtää joogaa syvemmin. Tähän on kaksi syytä: 1) Yogasutran filosofia ei ole muusta intialaisen filosofian kentästä irrallinen saareke, 2) joogan filosofisia perusteita käsitellään myös muissa intialaisen filosofian suuntauksissa, joista jotkut ovat huomattavasti Yogasutraa vanhempia. Mitä nämä muut tekstit ja näkökulmat ovat, elleivät joogafilosofiaa?

Yogasutran filosofia perustuu samkhya-koulukunnan metafysiikkaan. Intialaisessa perinteessä onkin tavallista esittää samkhya ja yoga toisiinsa läheisesti liittyvinä filosofioina. Tyypillinen tapa ilmaista tämä on, että samkhya edustaa teoriaa ja yoga käytäntöä. Tämä tarkoittaa, että samkhya tarjoaa tietyn maailmankuvallisen mallin, joka esittää miten ilmentynyt todellisuus syntyy perimmäisestä tietoisuudesta. Yoga puolestaan esittää keinot, joiden avulla ilmentyneestä todellisuudesta voidaan luoda uudelleen yhteys perimmäiseen tietoisuuteen. Yogasutran filosofia on siis kietoutunut erottamattomasti samkhya-koulukunnan oppeihin.

Vielä ongelmallisemmaksi joogafilosofian paikantamisen pelkästään yoga-koulukuntaan tekee se, että Yogasutra ei suinkaan ole vanhin tunnettu joogan filosofinen lähde. Joogafilosofian juuret ovat upanishadeissa, veda-kirjallisuuden nuorimmassa osassa, jotka edeltävät Yogasutraa useilla sadoilla vuosilla. Juuri upanishadeissa määritellään ensimmäisen kerran joogan taustalla vaikuttava ajatus tietoisuudesta todellisuuden perustana ja sen oivaltamiseen johtavia menetelmiä kutsutaan joogaksi.

Upanishadeja tutkivaa filosofista koulukuntaa kutsutaan nimellä vedanta. Vedantan anti joogalle on käsitys yksilöllisen tietoisuuden (atman) ja universaalin tietoisuuden (brahman) suhteesta. Koska myös upanishadien filosofia näyttelee tärkeää osaa joogan maailmankuvassa ja koska upanishadeissa käsitellään joogaa, myös vedanta ansaitsee tulla kutsutuksi joogafilosofiaksi. Vedantan käsitteistö ja filosofiset painotukset kuitenkin eroavat samkhyan ja yogan vastaavista. Lisäksi vedanta itsessään on jakautunut kolmeen erilaiseen koulukuntaan, joiden piirissä niin joogan metafyysisiä perusteita kuin käytännöllisiä sovellutuksia tulkitaan eri tavoin.

Joogafilosofian paikantaminen ei muutu lainkaan yksinkertaisemmaksi, kun otetaan huomioon tantran vaikutus joogan historiaan. Niin samkhyaan perustuvaa klassista joogafilosofiaa kuin upanishadien metafysiikalle rakentuvaa vedantaakin on määrittänyt kielteinen suhtautuminen ilmenneeseen todellisuuteen. Näiden filosofioiden piirissä joogan päämääränä on nähty vapautuminen syklisestä todellisuudesta. Useimmissa tämä on edellyttänyt askeettista maailman hylkäämistä.

Tantrista filosofiaa sitä vastoin määrittää antiasketismi. Tantralle ilmentynyt todellisuus ei ole ongelma, joka pitää ratkaista, vaan väline, jonka kautta perimmäinen tietoisuus ilmentää itseään. Siksi sitä on mahdollista käyttää joogan välineenä. Tantran todellisuusmyönteinen filosofia on vaikuttanut joogaan monin tavoin, ennen kaikkea hathajoogan kehollisten menetelmien kautta. Siksi tantra-tekstitkin ansaitsevat tulla mainituksi yhtenä joogafilosofian lähteenä. Joogan kannalta keskeisiä tantroja on useita, kuten on myös hathajoogaperinteen tekstejä. Tantra on myös jakautunut useisiin eri perimyslinjoihin, jotka eroavat toisistaan filosofisilta painotuksiltaan ja käytännöllisiltä sovellutuksiltaan.

Entä sitten buddhalaisuus ja jainalaisuus kaikkine haaroineen? Näidenkin perinteiden parissa on harjoitettu joogaa ja kirjoitettu runsaasti merkittävää joogafilosofiaa. Mikäli nämäkin sisällytetään joogafilosofian sateenvarjon alle – eikä ole mitään syytä, miksei niitä sisällytettäisi – laajenee mahdollisten lähteiden ja niitä koskevien tulkintojen määrä entisestään.

Näyttääkin siltä, että ”joogafilosofia” on lähes mahdotonta rajata tyydyttävällä tavalla.

Mutta mihin sitten perustuu vakiintunut tapa puhua joogafilosofiasta aivan, kuin se olisi jokin ongelmattomasti määriteltävissä oleva asia? Jopa tämä artikkeli alkoi varsin itsevarmalla saarnalla joogan filosofian ja harjoituksen erottamattomuudesta.

Nykyinen käsitys joogafilosofiasta perustuu pitkälti niin sanottuun ”moderniin kansainväliseen joogakaanoniin”, johon sisältyvät Upanishadit, Bhagavadgita, Yogasutra, Hathayogapradipika, Gheranda Samhita ja Shiva Samhita. Hieman provosoiva nimitys ”moderni kansainvälinen joogakaanon” viittaa siihen, että nämä ovat kaikki tekstejä, jotka käännettiin 1700- ja 1800-luvuilla eurooppalaisille kielille ja jotka tästä johtuen saivat runsaasti huomiota myös Intian ulkopuolella.

Toki ”moderniin kansainväliseen joogakaanoniin” kuuluvat ovat näytelleet tärkeää osaa joogan esimodernissa historiassa. On kuitenkin äärimmäisen tärkeää ymmärtää, että ne ilmentävät vain mikroskooppista murto-osaa joogafilosofian tekstilähteistä.  Jos vielä huomioitaisiin näiden tekstien rikas kommentaariperinne, niiden monoliittinen asema kyseenalaistuisi entisestään. Vaikka nämä tekstit ilmentävätkin luotettavalla tavalla joogan filosofisia ulottuvuuksia ja joogafilosofian moninaisuutta, niiden (ja etenkin niiden käännösten) kautta hahmotettu ”joogafilosofia” on suurelta osin moderni, ja tietyssä mielessä mielivaltainen konstruktio.


Mitä merkitystä teksteillä on?

Joogafilosofian määrittelystä jotenkuten selvittyämme joudumme välittömästi toisen ongelman eteen. On nimittäin paikallaan kysyä, mitä oikeastaan voimme päätellä joogafilosofiasta pelkkien tekstien pohjalta.

Tämän artikkelisarjan edellisessä osassa käsittelimme opettajan roolia joogaa koskevan tiedon lähteenä. Totesimme, että jooga on perinteisesti ollut ensisijaisesti suullinen traditio. Sitä on siis välitetty henkilökohtaisesti opettajalta oppilaalle. Vaikka teksteillä on jo ajanlaskun alkua edeltävistä ajoista ollut oma osansa joogan opetusten välittämisessä, ne ovat aina olleet toissijainen tiedonvälittämisen muoto.

Joogafilosofian klassiset tekstit eivät myöskään kaikesta päätellen ole olleet julkisia tekstejä – niiden tarkoitus ei ole ollut tehdä joogan opeista ja menetelmistä ymmärrettäviä kenelle tahansa. Pikemminkin ne ovat olleet perimyslinjojen sisällä kulkevia koosteita joogan keskeisistä opetuksista. Kaikki klassiset joogatekstit edellyttävät lukijaltaan kykyä tulkita niiden käsitteistöä, symboliikkaa, sekä tietyissä tapauksissa niiden rivien väleihin piilotettuja kaavoja.

Joogatekstien lukeminen on siis perinteisesti edellyttänyt vihkimystä johonkin joogiseen perimyslinjaan tai koulukuntaan. Ajatus on ollut, että ilman osaavaa opettajaa teksteistä ei ole mitään hyötyä, eivätkä niiden opetukset aukea ilman avaimia. Tämä herättää tietysti kysymyksen, kannattaako nykyjoogin uhrata lainkaan aikaansa näiden kryptisten kirjoitelmien tavaamiselle. Jos tekstien merkitys on lukkojen takana ja avain on kauan sitten kadonneiden perimyslinjojen hallussa, mitä niillä ylipäänsä tekee?

Onneksi joogatekstit eivät ole aivan näin yksioikoisen esoteerisia. Varsinaisten joogatekstien rinnalla on koko joogan historian ajan kulkenut kommentaarikirjallisuuden perinne. Kautta aikojen joogit ovat kirjoittaneet joogafilosofian teksteistä kommentaareja, jotka avaavat niiden sisältöä eri näkökulmista. Vaikka perinteisiä kommentaarejakaan ei varsinaisesti voi pitää yrityksinä popularisoida joogan opetuksia, ne kuitenkin avaavat tekstien merkitystä jopa modernille lukijalle ymmärrettävällä tavalla.

Kommentaarit myös ilmentävät joogaa koskevien käsitysten moninaisuutta ja muutosta aikojen kuluessa. Kommentaarien olemassaolo on paitsi yksi tärkeimpiä joogan historiaa koskevia lähteitä, myös perustelu sille, miksi joogatekstejä kannattaa edelleen lukea. Tietyssä mielessä kommentaariperinne ei vieläkään ole lakannut. Yhä edelleen joogaopettajat kirjoittavat omia tulkintojaan esimerkiksi Yogasutran opetuksista. Samoin on jokaisen sellaisen joogin laita, joka tosissaan paneutuu johonkin joogafilosofian lähteeseen: oma ymmärryksemme tekstin merkityksestä on eräänlainen kommentaari – yksi uusi tulkinta – kirjoitamme sen ylös tai emme.

Lopuksi

Tämän artikkelin tarkoituksena on ollut osoittaa, että joogafilosofia ei ole mikään selkeästi määritelty ja rajattu tekstien kokonaisuus, vaan se viittaa laajaan ajattelun perinteeseen, joka on pyrkinyt määrittelemään joogaksi kutsuttujen menetelmien filosofisia perusteita. Tilannetta mutkistaa entisestään se, että tekstit eivät ole koskaan olleet joogafilosofian tärkein tiedonvälittämisen muoto, eikä olemassa olevia tekstejä ole laadittu laajan lukijakunnan ymmärrettäviksi.

Joogan globalisoitumisen myötä on kuitenkin muodostunut tietty rajattu valikoima tekstejä, joihin nykyiset käsitykset joogafilosofian keskeisistä näkökulmista perustuvat. Näistä teksteistä on olemassa myös laaja ja monimuotoinen kommentaariperinne, joka valottaa niiden merkitystä myös sellaisille lukijoille, jotka eivät ole vihkiytyneet mihinkään joogiseen perimyslinjaan.

Vaikka tämä hieman raflaavasti ”moderniksi kansainväliseksi joogakaanoniksi” kutsumani kokonaisuus on itsessään moniääninen, sen pohjalta on myös mahdollista laatia joogafilosofiaa koskevia yleistyksiä. Kaikkia näitä tekstejä luonnehtivat tietyt olemassaoloa koskevat perusasetelmat ja käsitteet. Tämän kaksiosaisen artikkelin seuraavassa osassa tarkastelemme lähemmin, mitä nämä joogafilosofian lähteet oikeastaan pitävät sisällään.


[1] Olen käsitellyt joogan ja filosofian suhdetta lähemmin aiemmassa Joogasivistyksen artikkelissa nimeltä Filosofia, mytologia ja uskonto.

This content is available exclusively to members of Matti's Patreon at $4.95 or more.

Vastaa