Keksijä Thomas Hieronymus (1895 — 1988) kehitti uransa aikana useita laitteita, jotka perustuivat “elektro-optisen” eli “eloptisen” säteilyn hyödyntämiseen. Hieronymuksen mukaan tällä uudenlaisella, tuntemattomalla säteilyllä on sekä sähkön, että valon ominaisuuksia. Näin ollen Hieronymouksen laitteissa on kytkentöjä, joissa sähköisiä ja optisia komponetteja kytketään toisiinsa.

Käyttäessään rakentamaansa Hieronymouksen piirustuksiin perustuvaa konetta toimittaja John Campbell havaitsi, että kone toimi, vaikka siihen ei ollut kytketty sähköä. Koska kone kuitenkaan ei toiminut, jos jokin sen osa rikkoontui tai irroitettiin, Campbell päätteli, että laite ei todellisuudessa perustu säteilyyn, vaan sen osien edustaminen symbolien keksinäiseen suhteeseen. Tämän ajatuksen pohjalta hän rakensi koneesta version, jossa tietyt laitteen komponentit oli korvattu niitä vastaavilla piirustusmerkeillä ja sähköjohdot langalla. Campbellin mukaan tämä symbolinen kone toimii yhtä lailla kuin Hieronymuksen piirustusten mukainen konekin.

Paranormaalin tekniikan museon kappale symbolisesta Hieronymus -koneesta perustuu Harry Stinen kirjassa Mind machines you can build annetuihin rakennusohjeisiin.

Koneen avulla voidaan tunnistaa metalli, josta annettu näyte tai esine koostuu. Ensin näyte asetetaan mustan anturikelan eteen. Sitten toisellä kädellä sivellään mustan kelan päällä olevaa tunnistinlevyä ja samaan aikaan käännetään kierrintä. Kun levyn tuntuma sormessa muuttuu, kierrin on näytteen materiaalin mukaisessa asennossa. Samasta materiaalista tehdyt näytteet aiheuttavat tuntuman muutoksen aina samassa kohdassa.